torstai 25. toukokuuta 2017

Kuulumisia pitkästä aikaa - parisuhteessa edelleen.

Aikaa taas vierähtänyt ja olen blogini unohtanut kokonaan. Huomasinpa että minulla ei ole ollut tarvetta kirjoitella blogilleni muulloin kuin ahdistuksissani. Siksi koko blogi on unohtunut. Nyt sitten tuli tarve avautua.

Tilanne on sikäli vakaa, että seurusteluni jatkuu edelleen saman ihanan naisen kanssa. Nyt ollaan jo kohta pari vuotta oltu yhdessä. Kylläpä aika onkin vierähtänyt nopeaan. Täytyy myöntää, että alkuun kävin pientä myllerrystä tunteitteni kanssa. Mietin, että onkohan seurustelu minua varten vai tahdonko olla sittenkin vain yksin. Ihan vakavissani mietin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen laittavani homman seis. Mutta onneksi en laittanut!

On se nainen tuonut aikamoisesti iloa arkeeni. Ensinnäkin huumorintajumme ja juttumme natsaa hyvin yhteen ja siinä on jo syytä miksi viihdymme toistemme seurassa. Sen lisäksi hän ymmärtää yksinolemisen tarpeeni todella hyvin. Muutenkin hän ollut harvinaisen ymmärtäväinen kaikkia "vikojani" kohtaan. En uskonut löytäväni näin hyvin itseäni ymmärtävää ihmistä.

Vihdoin joku jolle puhua eikä vain kirjoitella tuntojaan blogille. Yksi parhammista asiosta kumppanissa on se. Olen oppinut, että puhuminen kannattaa. Onneksi me olemmekin alusta asti puhuneet kaikista ongelmistamme toisillemme. Vaikka olenkin introvertti ja en helposti ihmisille avaudu, niin tämän naisen kanssa se on ollut helpomaa. Ja hyvä niin, koska yksi syy miksi joissain parisuhteissa on ongelmia, on se, että niistä ei puhuta. Silloin niistä kasvaa yhä suurempia tabuja ja niitä on yhä vaikeampi käsitellä.

Läheisyys on ollut mahtavaa. Eipä ole enää tarvinnut kertaakaan tuntea niitä viiltäviä läheisyydenkaipuun tunteita joita silloin oli. Tyttöystävänikin on onneksi aika hellyydenkipeä, joten ei hän ole liikaa ahdistunut kun olen paikannut vuosien saatossa kertynyttä läheisyyspuutostani :D

Ilo silmillekin hän on. Voi kun hänellä on kaunis hymy ja hän nauraa paljon. Siinä riittää jo syytä yrittää pitää hänet tyytyväisenä.

Hän on sopivalla tavalla extrovertimpi kuin minä. Sellaista luonnetta kaipasinkin itseäni täydentämään. Kaikenkaikkiaan todella lämminsydäminen ihminen. Ja ihan varmasti hyvä äiti!  Onhan se varmistunut, että tässä on ihminen josta haluan pitää kiinni!

Siksi alkoikin ahdistaa, kun tuli pieni pelko hänen menettämisestään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti