torstai 10. syyskuuta 2015

Ei enää yksin

Taas en ole hetkeen viettänyt aikaani kirjoituskoneen ääressä. Osittain siksi, että olen ollut lomalla ja reissannut. Mutta osittain siksikin, että ei ole ollut aikaa eikä inspiraatiota erityisempiin blogikirjoituksiin. Jotenkin kun tänne olen kirjoittamassa, niin otan jotain ihme paineita että pitäisi tulla pitkiä ja sisältörikkaita kirjoituksia. Muuten tekstit eivät mielestäni ole julkaisemisen arvoisia. Vaikka nimenomaan tämän uuden blogin perustaessani ajatuksenani oli, että vuodattelen tänne ajatuksiani terapiamielessä minkä kerkiän, vaikka sisältö ei välttämättä muille ihmisille niin merkityksellistä olisikaan. Ehkäpä nyt tästä eteenpäin alan kokeilla sitäkin...

Nyt minulla oli vain tarkoitus tehdä tähän väliin pieni tilannepäivitys. Kuten otsikkokin jo vähän vihjaa, niin sillä tavalla siinä sitten kävi, että sen viimeksi mainitsemani tytön kanssa olemme yhdessä edelleen. Me vain aloimmme olemaan yhdessä koko ajan ja asiat ovat kehittyneet nopeasti, mutta silti niin luontevasti. Nyt minä siis seurustelen. Ensikertaa elämässäni. Aiemmissa kirjoituksissani olen kertonut, kuinka paljon olenkaan tuntenut yksinäisyyttä ja läheisyydenkaipuuta. Nyt se kaikki on muuttunut kertaheitolla. Läheisyyttä on ollut enemmän kuin tähänastisessa elämässäni yhteensä ja en ole potenut enää niitä ahdistavia yksinäisyyden tuntemuksia. Joten sillä tavalla elämäni on tässä välissä aikalailla muuttunut. Eli ihan mukavalla tavalla :)