Kyllähän täälläkin aikansa saa kulumaan (varsinkin kun töissä se suurin osa ajasta menee), mutta henkinen koti on ihan jossain muualla. Toki on näin nuorella iällä kiva, että on virikkeitä ympärillä. On ravintoloita, on erikoisliikkeitä ja niin edelleen. Mutta kuinka paljon sitten lopulta tarvitsen niitä? Asun noin kilometrin päässä suuresta kauppakeskuksesta, mutta aika harvoin sinnekään nykyisin menen. Minulle on riittänyt asiointi pienessä lähikaupassa. Ja vaikka ravintoloissa on kiva käydä joskus, niin ei se kuitenkaan niin suurta nautintoa minulle anna, että sellaista välttämättömyytenä pitäisin. Isomman nautinnon itse asiassa antaa, että kokkailee itse jonkun hyvän ruuan. Etenkin tykkään jos siihen on vielä luonto yhdistettynä. Ehkä minulle sellainen retkellä luonnon helmassa nautittu ruoka on vastaavanlainen nautinto kun jollekin muulle hienosti laitettu ravintolaruoka.
Joten juu, en varsinaisesti kaipaa mitään kaupungin ihmeitä. Mutta olisihan minun laiskalle luonteelleni täällä asuminen helppoa. Julkisella liikenteellä pääsee joka puolelta minne vain ja töitä löytyy. Mutta luonto ja luonnonrauha täältä puuttuu. Ja perkule ilmeisesti nykyisin myös lumikin talvisin. Ne on niitä juttuja, jotka omalle kohdalleni eniten vaivaa. Ei riitä että muutaman kerran vuodessa pääsee piipahtamaan muissa maisemissa ja kaikki muu aika menee ruuhkien ja betonilähiöiden keskellä. Ei ole oikein balanssissa.
Aikoinaan innostuin hetkeksi tänne tulosta. Tuntui mahtavalta vaihtaa maisemaa opiskelupaikkakunnalta isolle kirkolle. Kuten oli aiemmin tuntunut mahtavalta vaihtaa maisemaa omasta kotikunnasta sinne opiskelupaikkakuntaan. Mutta nyt alkaa tämäkin paikka olla nähty. Vähän tuntuu, että maisemanvaihto tekisi taas hyvää. Salaa olen haaveillut Lappiin muuttamisesta. Jotenkin Lappi ja sen rauha tuntuisi nyt aivan parhaudelta. Jos lukijana on joku Lapissa asuva ja varsinkin etelästä sinne muuttanut, niin kertokaa kokemuksia.
Lapista en ole itse lähtöisin, mutta melko pohjoisesta kuitenkin. Siellä olen kasvanut ja vahva tunneside on sinne jäänyt. Niin vahva, että sinne se vain koko ajan takaisin vetää. Niin se taitaa olla, että pohjoiseen haluaisin elämäni asettaa ja korkeintaan vain välillä piipahtaa täällä. Huomaan että minulla ei ole ollenkaan samanlaista tunnesidettä etelään. En yhtään haikaile tänne kun olen muualla.
Ainut mikä minua on estänyt lähtemästä, on että alani työt ovat pääosin täällä. Ja olen niin vakaasti tänne livahtanut piireihin sisään, että töistä ei ole pulaa. Jos uudelle paikkakunnalle muuttaisi, niin vaatisi aktiivista töiden etsintää taas. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla niitä töitä on niin ripotellen, että työllistyminen voisi vaatia aivan uudenlaista aktiivisuutta.
Mutta työni on kuitenkin sellaista päätetyötä, että voisin tehdä sitä osittain etänä mistä vain. Että ei minun nyt aivan tyhjästä tarvitsisi lähteä liikkeelle ja se helpottaisi jo osittain. Ehkä voisin alkaa tehdä itsenäisenä yrittäjänä useille asiakkaille ja periaatteessa vaikka ulkomaillekin. Että mahdollisuuksia kyllä on alallani siinä mielessä. Toisaalta en varsinaisesti haluaisi alkaa yrittäjäksi, mutta juuri tämänkaltaista uutta aktiivisuutta voisi muualla työllistyminen vaatia.
En myöskään koe olevani työhöni niin kiintynyt, että minun tarvitsisi juuri samanlaista työtä löytääkään. Päinvastoin, välillä olisi ihan virkistävää tehdä jotain muutakin kuin päätetyötä. Kiinnostaisi tehdä jollain tavalla matkailunedistämistä luonnonkauniille pohjoisille paikkakunnille. Ehkä vähän sitä ja vähän nykyisiä töitä etänä tämänhetkiselle työnantajalleni.
Tämmöisiä mahdollisuuksia olen viimeaikoina mietiskellyt.
