tiistai 30. toukokuuta 2017

Toiselle menettämisen pelko

Tyhmä juttu. Tuossa taannoin eräänä päivänä tyttöystäväni kertoi saaneensa uuden kaverin. Jossain kaupungilla joku tuntematon mies oli tullut juttelemaan. He olivat jutelleet siinä hyvän aikaa ja menneet jatkamaan juttua kahville. Olivat vaihtaneet puhelinnumeroita ja sopineet näkevänsä vielä. Sen jälkeen he näkivät seuraavina viikkoina tiuhaan tahtiin.

Pakko myöntää, että en aivan osannut ajatella "Voi kuinka kiva kun hän löysi uusia kavereita." Minusta tuntui hieman omituiselta, että tapaa kadulla jonkun täysin tuntemattoman tyypin jonka kanssa vaihtaa puhelinnumeroita, ja sitten alkaa tapailla tätä tiiviiseen tahtiin. Paljon tiiviimpään kuin muita kavereitaan...

Tässä vaiheessa minulla alkoi hylkäämisen tunnelukko kolkuttelemaan pahasti. Aloin pelätä, että tyttöystäni ihastuu tähän toiseen mieheen ja sinne menetän sen mahtavan naisen. Vaikka tyttöystäväni olisikin alusta lähtien kaverimielellä liikenteessä, niin jos tämä mies osaisi liehitellä naistani siihen malliin, että saisi hänet itseensä lopulta ihastumaan. Ja tunteilleenhan ei mitään voi, niin mitäs sitten... Miksipä näin ei taas voisi tapahtua sellaisen naisen kanssa, jonka olen tuntenut hieman pidempään... Siksi minulle kumpusi tämä hirveä pelko kun kuulin hänen "tapailevan" toista miestä.

Tyttöystäväni huomasi minua jonkin painavan ja kysyi vaivaako hänen uusi miespuolinen kaverinsa minua. Minä myönsin että se hieman minua vaivaa kun sitä tuntematonta tiiviiseen tahtiin alkaa yhtäkkiä nähdä. Kysyin, että mitä hän ajattelisi jos minä alkaisin tapailla tuntematonta naista noin. Hän sanoi vain "Niin... "

Kerroin samalla että pelkäsin hänen suuttuvan jos kerron ajatuksistani hänelle. Hän sanoi vähän suuttuneensakin, kun ajatteli, että enkö minä muka luota häneen. Ja että mies on tosiaan vain kaveri ja niin pois päin. Vastasin, etten epäilekään hänen lähtevän yhtäkkiä suinpäin pettämään, mutta jos hän aikaa myöten alkaa ihastua tähän uuteen tuttavuuteen kun niin paljon aikaa yhdessä viettävät ja sitä kautta sitten menetän hänet... Hän ei siihen taaskaan oikein muuta kuin "Niin... niin..." Kerroin että pelkoni tästä olevan suuri koska on tapahtunut minulle aiemminkin.

Hän vakuutteli, että viihtyy kanssani ja ei ole ajatellut kehenkään toiseen vaihtavansa. Minä kuulemma olen ensimmäinen joka hänet kunnolla itsenään hyväksyy.

Kiva. Valitettasti tämä ei täysin rauhoittanut ajatuksiani. Hän kun ei kieltänyt ettei kyseessä voisi olla sellainen kaveri johon hän voisi ihastua. Vastasi pelkoihini vain "Niin..." Minua rauhoitellakseen hän olisi voinut vaikka valehdella, että kyseessä ei edes ole sellainen tyyppi johon hän voisi tuntea kaverillisuutta syvempää kemiaa. Mutta ei sanonut. Vaikka minä olen ensimmäinen tyyppi joka hänet itsenään hyväksyy, niin entäpä jos se mies on toinen?...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti