Tyttöystäväni sitten petti minua! Voi helvetti piti tämäkin sitten joutua kokemaan!
Olen aivan ihmeissäni. En voi uskoa tätä todeksi. Mitä vittua tässä maailmassa tapahtuu? Eikö keneenkään voi enää luottaa?
Ja siis oikeasti, en todellakaan olisi uskonut että kaikista ihmisistä hän pettää. Ei kukaan kavereistanikaan. Hän on luonteeltaan sellainen ihanan empaattinen ja ihmisläheinen. Niin toiset ihmiset huomioiva ettei parempaa voi olla.
Olisin korkeintaan kuvitellut, että hän saattaa hetken mielijohteesta suudella toista miestä ja laittaa heti stopin: "Apua kamala! En voi
tehdä tätä miehelleni!"
MUTTA EI... Kyseessä oli AIVAN TÄYSI PANO! Eikä edes hetken mielijohteesta, vaan hän oli flirttaillut sen miehen
kanssa jo ainakin kuukausia! Se oli pahinta. Mitä helvettiä oikeasti?! Siis HÄN!
Hän petti toukokuussa ja nyt heinäkuun lopussa tunnusti. Miten hänellä on pitänyt pokka?! Tavallisesti hän ei pysty pitämään pieniäkään salaisuuksia vaan aina pakko kertoa tai ei osaa olla naama peruslukemilla mitenkään. Mutta nyt aivan heti pettämisen jälkeen hän on ollut täysin normaalisti ja olemme normaalia parisuhdearkea viettäneet. Mitä vittua? Ja sitä ennen hän on minun selkäni takana asiaa suunnitellut aivan naama peruslukemilla. Pettämisen jäleen hän oli yhdelle kaverilleen kertonut ja hän oli suositellut tunnustamista. Mitä jos kaveri olisi ollut toista mieltä? Olisiko hän edelleen jatkanut aivan kuin ei olisikaan?
Se mies oli hänen vanha kaverinsa johon hän alkoi joku pari kesää sitten pitää taas yhteyttä. Pitkiä puheluita ym aina hänen kanssaan. Minä totta kai siitäkin tulin jo hieman mustasukkaiseksi, kun taas hän alkoi tiiviisti jonkun miehen kanssa olemaan yhteyksissä. Kun huonoja kokemuksia on. Mutta yritin olla järkevä. Etten olisi mustasukkainen. Koska minulla oli jo täysi luotto kehittynyt. Joten halusin osoittaa olevani luottavainen puoliso ja suhtautua asiaan normaalisti. Mutta kunka taas kävikään, kuinka taas kävikään... Joten miten ikinä voin kenenkään naiseni miespuoliseen kaveriin suhtautua että "Se on vaan kaveri. Mies ja nainenkin voi olla vaan kavereita." Kun tämän nykyisen naisen kohdalla se ei koskaan ollut totta...
Hän oikeasti sai minut tuntemaan, että hän haluaa olla vain ja ainoastaan minun kanssani. Niin siksi on aivan järkyttävää kun hän voi tuollaista vehtaamista harrastaa selkäni takana aivan pokkana!
Ja mikä koomisinta, hänkin oli oikein loukkaantunut ja suuttunut kun oli selvinnyt, että mies oli samanlaista viestittelyä harrastanut myös puolisoni kaverin kanssa. Siis hah! - puolisoni menee pettämään minua, mutta loukkaantuu ettei olekaan miehen ainoa. Mitä helvettiä oikeasti?..
Siinä siis selvisi, että he olivat pidempään viestitelleet eivätkä panneet vain hetken mielijohteesta. En ikinä olisi hänen luonteestaan voinut kuvitella. Hän oli lähdössä omalle reissulleen täysin tietoisesti pettämään! Nyt hän vikisee pahoillaan että "voi voi mitä tuli tehtyä". Haluaa olla kanssani. No haluta saa! Vittu sentään!
Mutta mitä tunnen? Siis olotila on vielä hyvin normaali. Olen kokenut ainoastaan pienen suuttumuksen, mutta en mitään raivoa. En ole itkenut isosti, pieni alakuloisuus hetkellisesti. Aivan normaalia arkea olen jatkanut. Ja eilenkin, eli samana iltana kun hän pettämisen oli tunnustanut, kävimme yhdessä aivan normaalisti kävelyllä ja juttelimme kivasti kaikkea niitä näitä.
Mutta kyseessä voi olla se, miten ihminen mielessään kriisejä käsittelee. Ensin kai yleensä tulee kielto-vaihe. Kun ei voi asiaa edes todeksi uskoa. Joten nyt on varmaan se menossa. Menee varmaan muutamia päiviä. Sitten ehkä asian oikeasti ymmärtää ja en osaa yhtään sanoa miten reagoin. Tuleeko minulla täydellinen romahdus ja itku? Vai tuleeko suuttumus ja alan paiskoa tavaroita? En yhtään osaa sanoa. En mitään vastaavaa ole koskaan joutunut kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti