tiistai 7. heinäkuuta 2015

Hylkäämisen tunnelukko

Viimeksi kirjoitin tajunneeni minussa olevan muutamia erilaisia tunnelukoja, joiden vuoksi olen pahasti jumittunut elämässäni tiettyihin alitajuisiin ajatuksiin. Niiden vuoksi ajattelen negatiivisesti itsestäni ja olen ajoittain todella pahasti ahdistunut. Tavoitteenani on saada avattua nämä lukot.

Minua selkeästi hallitsevat ainakin tunnevajeen, hylkäämisen ja emotionaalisen estyneisyyden tunnelukot. Tunnevajetta pohdin viimeksi ja nyt on hylkäämisen vuoro. En ole jatkanut kirjaa vielä pidemmälle edelliskerrasta, eli en ymmärrä lukkojani vielä syvällisemmin, mutta kirjoitan minkälaisia mietteitä minulla on herännyt tässä vaiheessa.






Hylkäämisen tunnelukon kuvauksesa lukee:
"Tulkitset herkästi toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Saatat ajatella, että jos toinen ei ole kanssasi nyt, hän ei kohta ehkä ole kanssasi lainkaan. Saatat vaipua epätoivoon, jos tulkitset ystävän ottavan etäisyyttä. Voit olla omistushakuinen myös ystäviesi suhteen."
Noita lauseita lukiessani minä todella havahduin. Näinhän minä olen aina ajatellut. Tulkitsen todella herkästi, jos joku ei vastaa vaikkapa viestiini. Alan kehitellä päässäni kaikenlaisia negatiivisia asioita. Ja nimenomaan kaikkea minuun liittyvää. Epätietoisuus on pahinta. Mitä epätietoisemmaksi tulen, sitä enemmän mielikuvitukseni alkaa laukkaamaan. Ja todellakin jos tulkitsen jonkun läheisen ottavan minuun etäisyyttä, ahdistun siitä aivan helvetisti.

Mieleeni tuli useita esimerkkejä elämäni varrelta, mutta sattumoisin juuri nytkin on pahasti tällainen tilanne. Aiemmin niin iloinen, leikkisä ja puhelias kämppikseni on viimeisen parin viikon mittaan muuttunut sulkeutuneeksi. Aiemmin vietimme iltaisin aikaa yhdessä jutellen ja muuten, mutta nyt hän on hiljainen, vaikuttaa alakuloiselta ja on suurimmaksi osaksi tiukasti huoneeseensa sulkeutuneena. Luultavasti hänen elämässään on tapahtunut jotakin ikävää ja hän ei siitä juuri nyt minun kanssani halua jutella, vaan käsittelee asian jotenkin muuten. Mutta minä olen ottanut tämän helvetin henkilökohtaisesti; "Hän vältteelee minua MINUN takiani! Hän haluaa EROON MINUSTA! Joku päivä kun tulen töistä kotiin, hän on sillä välin häipynyt minulle mitään ilmoittamatta!"

Oli pakko kirjoittaa tästä. Helpotti vähän. Vaikka edellleen olen yhä ahdistunut tästä. Pelkään, että on sattunut joku väärinkäsitys, jonka vuoksi hän on alkanut vältellä minua. Olen ollut helvetin ahdistunut tästä epätietoisuudesta ja näistä ajatuksista. Samaan aikaan tiedän tämän olevan todella typerää, mutta tällaisia ajatuksia minä todella helposti ajattelen. Nyt kun juuri aloin "Tunne lukkosi" -kirjaa lukemaan ja siitä hylkäämisen tunnelukon kuvauksen, niin kyllä se havahdutti. Ehkä vähän jopa säikäytti ja aiheutti monenlaisia muitakin tunteita. Tämä varsinkin on pelottava lause:
"Pelkäät jääväsi yksin ja takerrut läheissiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi. Pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste."
Vaikka introverttinä viihdyn yksin, niin aiemminkin olen todennut kärsiväni yksinäisyydestä. Varsinkin seuraava kohta tunnelukon kuvauksesta osuu hyvin itseeni: 
"Yksin ollessasi katsot paljon televisiota ja roikut netissä. Riippuvuudet ovat selviytymiskeinosi jolla pakenet yksinäisyyden tuomaa ahdistusta". 
Nimenomaan, helvetti soikoon. Todella usein pakenen sitä yksinäisyyden tuomaa ahdistavaa tunnetta. Valitettavan usein olen paennut sitä alkoholin avulla...

En tiedä miksi minulla on tällainen tunnelukko. Ei minua mielestäni ole hylätty lapsena tai mitään. Tutkimusmatka jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti