Kolmas päivä pettämisestä

Nyt kolmas päivä menossa siitä kun kuulin pettämisestä. Oloni on tyhmä. Tunnen tyhmiä tunteita. Siis siinä mielessä, että vihaisten tunteitten sijaan koen tällä hetkellä puolisoani kohtaan lähinnä lämpimiä ajatuksia.

JÄRJELLÄ tiedän, että oikeasti tilanne ei ole hyvä ja terveellinen, mutta seuraavanlaisia tunteita sisälläni velloo:

Mietin tilanteen positiivisia puolia; Kukaan ei ole kuollut tai mitään muuta niin vakavaa. Ja ennen kaikkea, “KUKAAN EI OLE JÄTTÄMÄSSÄ MINUA. Hän haluaa edelleen olla kanssani.”

SIIS OIKEASTI? Järjettömiä ajatuksia tässä tilanteessa, tiedän. Mutta noin vahvasti minulle vaikuttaa hylätyksi tulemisen pelko edelleen. Hylkäämisen tunnelukko. Että uskoo tämän naisen olevan ainut nainen maailmassa joka minut haluaa ja hänestä haluaisi pitää kiinni vaikka hän tekisi tämmöistäkin! Uskomatonta omastakin mielestä. Kohta varmaan alan vain etsimään itsestäni virheitä ja miten voisin ne korjata ettei enää vastaavaa tapahtuisi.

Tämä nainen on ollut elämäni tuki ja turva. Se ihminen johon voi turvautua vaikeissa tilanteissa. Aina kun tulee kriisi, niin tulee vain sellainen lämmin olo että haluaa ottaa hänet halaukseen. Samoin tässäkin, vaikka kaikki nämä ikävät tunteet ovat hänen aiheuttamiaan. Tuli eilen melkein itku kun asumuserosta puhuttiin (hänen aloitteestaan). Siitäkin sisälläni ajattelen nyt: “Ei, en halua että hän lähtee pois. Haluan hänen pysyvän täällä kanssani.”

 

Sitä miestä kohtaan minä tunnen vihan tunteita. Säälin hänen perhettään. Uskomatonta, että perheestä huolimatta minun ihana ihmisläheinen naiseni meni pettämään sen varatun miehen kanssa. Vaikka meillä olisi ollut vaikeaa, niin olisin kuvitellut hänen edes sitä perhettä ajattelevan. Mutta ei edes se haitannut.

Päivällä hieman ahdisti tänään enemmän. Jopa niin että melkein oksetti. Ruoka ei tänään oikein maistu. Eniten on ahdistanut, etten mitekään voi käsittää että tämä ihana naiseni jonka kanssa kaikista vaikeimmistakin asioista on voitu puhua avoimesti, niin yhtäkkiä toisen miehen kanssa lähtee täysillä vehtaamaan selkäni takana. Ja pitkään. MITÄ HELVETTIÄ?

Tuntuu että minua ei kohdella enää minkään arvoisena ihmisenä, kun minulle maailman tärkein ihminen, kaikista luotetuin ja uskotuin ihmiseni voi tehdä minulle näin. Että hän yhtäkkiä täysin ohittaa sen suurimman luottamuksen. En ymmärrä EN YMMÄRRÄ.

Tunteeni ailahtelevat laidasta laitaan. Välillä edellämainittua ahdistusta, välillä mietin tilanteen positiivisia puolia. Jopa eniten niitä. Suurin tunne on tänään ollut, että onneksi kukaan ei ole jättämässä minua. Ja että tämä lopulta voi vain lähentää meitä, kun näinkin vaikeista asioista voi puhua. Mitä helvettiä?

Niin tyhmiä tunteita. Enhän tietenkään voi tämmöisen arvaamattoman petturin kanssa jäädä yhteen. Itseäni siinä vain satutan. Auttaisiko näitä tunteita tasoittamaan se asumusero ja jos välissä kävisin tapailemassa muita naisia?

MINUA PETETTIIN! - Avovaimo pani toista miestä :(

Tyttöystäväni sitten petti minua! Voi helvetti piti tämäkin sitten joutua kokemaan!
Olen aivan ihmeissäni. En voi uskoa tätä todeksi. Mitä vittua tässä maailmassa tapahtuu? Eikö keneenkään voi enää luottaa?
Ja siis oikeasti, en todellakaan olisi uskonut että kaikista ihmisistä hän pettää. Ei kukaan kavereistanikaan. Hän on luonteeltaan sellainen ihanan empaattinen ja ihmisläheinen. Niin toiset ihmiset huomioiva ettei parempaa voi olla.

Olisin korkeintaan kuvitellut, että hän saattaa hetken mielijohteesta suudella toista miestä ja laittaa heti stopin: "Apua kamala! En voi tehdä tätä miehelleni!"
MUTTA EI... Kyseessä oli AIVAN TÄYSI PANO! Eikä edes hetken mielijohteesta, vaan hän oli flirttaillut sen miehen kanssa jo ainakin kuukausia! Se oli pahinta. Mitä helvettiä oikeasti?! Siis HÄN!

Hän petti toukokuussa ja nyt heinäkuun lopussa tunnusti. Miten hänellä on pitänyt pokka?! Tavallisesti hän ei pysty pitämään pieniäkään salaisuuksia vaan aina pakko kertoa tai ei osaa olla naama peruslukemilla mitenkään. Mutta nyt aivan heti pettämisen jälkeen hän on ollut täysin normaalisti ja olemme normaalia parisuhdearkea viettäneet. Mitä vittua? Ja sitä ennen hän on minun selkäni takana asiaa suunnitellut aivan naama peruslukemilla. Pettämisen jäleen hän oli yhdelle kaverilleen kertonut ja hän oli suositellut tunnustamista. Mitä jos kaveri olisi ollut toista mieltä? Olisiko hän edelleen jatkanut aivan kuin ei olisikaan?

Se mies oli hänen vanha kaverinsa johon hän alkoi joku pari kesää sitten pitää taas yhteyttä. Pitkiä puheluita ym aina hänen kanssaan. Minä totta kai siitäkin tulin jo hieman mustasukkaiseksi, kun taas hän alkoi tiiviisti jonkun miehen kanssa olemaan yhteyksissä. Kun huonoja kokemuksia on. Mutta yritin olla järkevä. Etten olisi mustasukkainen. Koska minulla oli jo täysi luotto kehittynyt. Joten halusin osoittaa olevani luottavainen puoliso ja suhtautua asiaan normaalisti. Mutta kunka taas kävikään, kuinka taas kävikään... Joten miten ikinä voin kenenkään naiseni miespuoliseen kaveriin suhtautua että "Se on vaan kaveri. Mies ja nainenkin voi olla vaan kavereita." Kun tämän nykyisen naisen kohdalla se ei koskaan ollut totta...

Hän oikeasti sai minut tuntemaan, että hän haluaa olla vain ja ainoastaan minun kanssani. Niin siksi on aivan järkyttävää kun hän voi tuollaista vehtaamista harrastaa selkäni takana aivan pokkana!

Ja mikä koomisinta, hänkin oli oikein loukkaantunut ja suuttunut kun oli selvinnyt, että mies oli samanlaista viestittelyä harrastanut myös puolisoni kaverin kanssa. Siis hah! - puolisoni menee pettämään minua, mutta loukkaantuu ettei olekaan miehen ainoa. Mitä helvettiä oikeasti?..

Siinä siis selvisi, että he olivat pidempään viestitelleet eivätkä panneet vain hetken mielijohteesta. En ikinä olisi hänen luonteestaan voinut kuvitella. Hän oli lähdössä omalle reissulleen täysin tietoisesti pettämään! Nyt hän vikisee pahoillaan että "voi voi mitä tuli tehtyä". Haluaa olla kanssani. No haluta saa! Vittu sentään!

Mutta mitä tunnen? Siis olotila on vielä hyvin normaali. Olen kokenut ainoastaan pienen suuttumuksen, mutta en mitään raivoa. En ole itkenut isosti, pieni alakuloisuus hetkellisesti. Aivan normaalia arkea olen jatkanut. Ja eilenkin, eli samana iltana kun hän pettämisen oli tunnustanut, kävimme yhdessä aivan normaalisti kävelyllä ja juttelimme kivasti kaikkea niitä näitä. 

Mutta kyseessä voi olla se, miten ihminen mielessään kriisejä käsittelee. Ensin kai yleensä tulee kielto-vaihe. Kun ei voi asiaa edes todeksi uskoa. Joten nyt on varmaan se menossa. Menee varmaan muutamia päiviä. Sitten ehkä asian oikeasti ymmärtää ja en osaa yhtään sanoa miten reagoin. Tuleeko minulla täydellinen romahdus ja itku? Vai tuleeko suuttumus ja alan paiskoa tavaroita? En yhtään osaa sanoa. En mitään vastaavaa ole koskaan joutunut kokemaan.