Pari kuukautta sitten tuli todellinen ahdistus parisuhteen menettämisestä. Muuten meni hyvin, mutta pidempiaikaiset ongelmat makuuhuoneen puolella kasaantuivat jo isoksi suhdettamme rasittavaksi taakaksi. Kuluneena syksynä ne lopulta purkautuivat tyttöystäväni kohdalla ulos sellaisina raivareina että todellakin säikähdin. Menin suorastaan paniikkiin. En ole koskaan nähnyt häneltä mitään sellaista. Hän jopa totesi että: "Onko vain myönnettävä että tämä homma ei meillä yhdessä toimi!?" Vähemmästikin siinä säikähtää...
Ja sen jälkeen aloin tosissani hakea apua parisuhteeni pelastamiseksi. Lähdin hakemaan apua terapiasta ja lääkäriltä. Olen ehtinyt käydä pari kertaa terapiassa, tosin terapeutti ei kauheasti ole vielä mitään suuntaviivoja itselleni antanut, vaan aika on mennyt vain itsellä purkautuessa. Ja käytännössä olen vielä purkautunut ihan muista kuin seksiasioista. Niihin kun koinkin saaneeni apua lääkärin kautta. Tuli valtava tarve purkautua muista parisuhteeseen liittyvistä asioista. Yhdessä puolisoni kanssa emme ole vielä käyneet.
Lääkärissä siis kävin ja tutkimuksissa ei löytynyt mitään ongelmia. Sain pillereitä avuksi ja OHHOH että ovat tehokkaita! Ja kylläpä kummasti piristi mieltä kun ei ole enää mitään paineita suorituskykyongelmista. Ja tajusin,että ne kaikki muutkin asian ympärille liitttyneet ongelmat ovat johtuneet asian tuomasta epävarmuudesta itselleni.
Paljon on muita mieltä painavia asioita parisuhteessa, mutta ainakaan miehinen suorituskyky ei huoleta enää tipan vertaa! Kun tietää että siihen apua on lähellä, niin on saanut itseluottamusta muutenkin ihan eri tavalla. Se on itselleni iso juttu. Joten kyllä, ei enää huolta siitä! Miksi sitten ei meinannut homma toimia ilman lääkinnällistä apua vaikka muuten ei esim ole mitään ongelmia yksin toimiessa kiihottumisen kanssa? Voisin avautua aiheesta enemmän joskus. Toistaiseksi nyt tämä hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti